Aino Acktén kamarifestivaali 2013
Duo Toivio-Puusepp: Serenade
12.6.2013 klo 19:00
Agrikola-klubi, Helsinki
Amusa – Kulttuuritori
Kirjoittanut: Helena Nurmikari
Lue juttu kuvineen täältä: https://www.amusa.fi/fin/foorumi/?nid=794
Seeli Toivio ja Lili-Marlene Puusepp astelivat tunnelmallisen Agricola-klubin estradille juhlavasti vaaleissa iltapuvuissa.
Konsertti alkoi pehmeästi Bachin ”Airilla”, jota yleisö sai kuunnella tuikkulyhdyin ja tyynyin koristellussa salissa. Pienessä tilassa kahden lempeän soittimen äänet soivat yhteen kuin sadussa. Mikä olisikaan sopinut Bachin jatkoksi paremmin kuin Armas Järnefeltin ”Kehtolaulu” (Berceuse), yksi rakastetuimmista suomalaisista sävellyksistä. Vaikka se onkin alun perin sävelletty orkesterille, se tunnetaan parhaiten juuri sellokappaleena. Toivion vahva ja lyyrinen kerronta täytti kaikki odotukset, mitä suosikkikappaleesta voi olla.
Oskar Merikannon ”Valse Lente” vie aina kesäiselle niitylle. Se on sävelletty pianolle, mutta Puuseppin sovitus harpulle ja sellolle oli erittäin ansiokas. Pianistin täytyy aina ponnistella saadakseen melodian kuulostamaan tiiviiltä ja arpeggiot kepeiltä, mutta Puuseppin kirjoittamat fraasinloppuiset arpeggiot harpulla ja sellon värisyttävät bassoäänet kuulostivat täydellisiltä, juuri sellaisilta, miltä ”Valse Lentessä” kuuluisikin.
Harppu on ihastuttava soitin, mutta sitä kuulee harvoin muuten kuin sinfoniaorkesterin reunalla. Puusepp esittelikin instrumenttiaan kappaleiden välissä ja osoitti sen ilmaisuvoiman muutamalla harpulle varta vasten sävelletyllä soololla. Niistä mieleenpainuvin oli ehkä Deborah Henson-Conantin ”The Nightingale”, jonka Bachin preludeita muistuttava kuviointi kuulosti helein kielin näppäiltynä kovin kauniilta. Pohjoismaiden ensimmäiseksi harpunsoiton tohtoriksi pian valmistuva Puusepp esitteli teknistä osaamistaan soittamalla illan aikana instrumenttiaan lisäksi kynsillään ja rummutellen. Carlos Salzedon jo 1920-luvulla säveltämä ”Chanson dans la nuit” antoi mahdollisuuden soittaa myös riitasointuja ja eteläisiä rytmejä.
Camille Saint-Saënsin ”Joutsen” on erittäin kaunis ja kuuluu joka sellistin keikkaohjelmistoon, mutta se myös vaatii soittajaltaan intensiivisen ja herkän otteen – sellaisen kuin Toiviolla. Duon monivuotinen yhteistyö kuului musiikissa, kun he soittivat kauniisti yhteistä, surullista legatoa. Schubertin serenadi täydensi tunnelman. Kappale ei ole soittajalle kovin vaikea, mutta melodia on yksi säveltäjän kauneimmista. Koko konsertti huipentui siihen, kun kesken serenadin avoimesta ikkunasta alkoi kuulua viileän kesäsateen kohina.
Illan ohjelmisto oli valittu sopimaan pieneen akustiseen tilaan, ja tunnelma oli läpi illan kotoisa ja miellyttävä. Konsertin ansiokkuutta lisäsi se, että lähes kaikki harpulle ja sellolle tehdyt sovitukset olivat Puuseppin käsialaa, ja kuultiinpa illan aikana myös kokonaan Toivion säveltämä, improvisoiva ja merellinen ”Flow”. Yleisö piti siitä niin paljon, että duo soitti sen vielä encoreksi uudestaan. Myöhemmin Toivio paljasti konsertin olleen ensimmäinen, jossa hän on soittanut omia kappaleitaan. Jäämme toiveikkaina odottamaan lisää!
